“Kalliolaisilla on suuri huoli. He pelkäävät, että kaupunginosa siistiytyy liikaa. Tästä on varoittavia esimerkkejä Euroopassa”. Näin alkaa toimittaja Veera Luoma-ahon juttu Hesarin Kuukausiliitteessä.
Ettämitäettähäh? Otetaan askel taakse päin. Mikäs se kalliolaisten ongelma olikaan? Ei siis alueen köyhtyminen, vaan vaurastuminen.
Kuukausiliitteessä luetellaan monta todistetta. Paikalliseen pesulaan tuodaan nykyään laadukkaampia villakangastakkeja, eikä Kallio enää ole yhtä hippi kuin ennen.
Mikään ongelma ei ole kouluja käyneen mielestä oikea, ennen kuin sillä on ulkomaalaisperäinen nimi. Kun kaupunginosa vaurastuu ja se on puhujan mielestä huono homma, puhutaan “gentrifikaatiosta”.
Miksi ihan älykkäät ihmiset puhuvat näin höpöjä? Kerronpa syyn.
Jos lääkäri tekee työnsä kuten kaikki muutkin lääkärit, hän on hyvä lääkäri. Mutta älykkö voi todistaa tarpeellisuutensa vasta sanomalla jotain uutta ja arkijärjen vastaista. Siksi filosofit ja muut fiksut puhuvat usein ihan puutaheinää.
Mietitäänpä tätä – anteeksi ranskani – “gentrifikaatiota” terveen kaupunkilaisjärjen kautta. Ongelma on siis seuraavanlainen. Ensin ränsistyneen alueen valtaavat hipit, maahanmuuttajat, videotaiteilijat ja muut hyvikset. Silloin alue on parhaimmillaan. Pian sinne alkavat muuttaa mediatyöläiset, jotka vielä kelpaavat. Mutta lopulta alueelle tulevat – annamunkaikkikestää – keskiluokkaiset. Siis ihmiset, jotka tekevät päivisin jotain sellaista, jonka jokaisen mummokin tunnistaisi oikeaksi työksi.
Tämä johtaa totta kai siihen, että alueen asuntojen hinnat nousevat. Tämä tapahtui 10 vuotta sitten Helsingin Punavuoressa ja nyt Kalliossa.
Teit niin tai näin, teit aina väärinpäin. Jos sosiaaliset ongelmat eivät alueella vähene, se on älykön mielestä selkeä yhteiskunnallinen ongelma. Jos ongelmat päinvastoin vähenevät, sekin on älykön mielestä huono. Silloinhan useampi haluaa alueelle muuttaa. Ja hinnat nousevat.
Ja mitenköhän ne kämppien hinnat nousevat? Ei niitä mikään valtion keskuskomitea tai pahojen kapitalistien salakerho nosta. Asuntojen hintoja päättävät nostaa ne kaikki, jotka omistivat ne jo aiemmin. Siis yksityiset toimijat, myös ne aidot ja alkuperäiset hyvikset, Kallion ja Punavuoren asukkaat.
Asuntojen hinnat heijastavat selkeästi sitä, onko jossain kiva asua. Ei tarvitse olla kvanttifyysikko tajutakseen, että kun esimerkiksi sosiaaliset ongelmat vähenevät, se nostaa asuntojen hintoja.
Kun joku sitten haluaa puuttua oman alueensa järjestyshäiriöihin, tälle on keksitty haukkumanimi NIMBY. NIMBY vastustaa hyviä ihmisiä, kuten alkoholisteja, vammaisia ja ei-kristittyjä maahanmuuttajia. Sen sijaan keskiluokkaisten vastustaminen ei ole nimbyilyä, vaan normaalia kalliolaista suvaitsevaisuutta. Olisi myös hauskaa tehdä ihmiskoe, jossa Kallioon muuttaisi yhtäkkiä 2000 teksasilaista kristittyä cowboy-hatut päässään. Voisi olla, että kalliolaisten maankuulu suvaitsevaisuus alkaisi rakoilla kuin Kreikan hallitus.
Filosofi Nietszche sanoi jo 1800-luvulla, että kaikki viisas on maailmassa jo sanottu. Voi olla. Minä taas sanon, että hölmöydessä lyödään kyllä joka viikko uusia ennätyksiä. Esimerkiksi Berliinissä rankimmat gentrifikaation vastustajat yrittävät tehdä asuinalueista tahallaan epämiellyttäviä.
Kuukausiliite kertoo kuinka berliiniläisiä kehotetaan jättämään koirankakat ja roskat kadulle sekä toivotetaan huumekauppiaat tervetulleiksi. Berliinin Kreuzbergissä anarkistit ovat hyökänneet jopa taidetta vastaan, koska se tekee alueesta “liian houkuttelevan".
Olen kuullut usean suomalaisen Berliininkävijän suusta kommentin “vaurastunut Berliini ei enää ole yhtä aito kuin mitä se oli muurin murtumisen jälkeen”. Eli se, että ihmiset ovat menneet elämässään eteenpäin, on huono homma. Varsinkin ne, jotka eivät Berliinissä asu, haluaisivat säilyttää sen jonkinsorttisena punavihreyden museona.
Älyköt pistävät usein ihmiset sosiologian tunneilla oppimiinsa laatikoihin, esimerkiksi köyhiin, keskiluokkaisiin ja rikkaisin. Sitten näitä ryhmiä vertaillaan toisiinsa ja niiden väliltä löydetään aina yhteiskunnallista epätasa-arvoa.
Näistä vertailuista unohtuu se, että oikeassa maailmassa elävät, lihaa ja verta olevat ihmiset hyppivät myös laatikosta toiseen. Jos joku on opiskelijana köyhä, hän ei enää välttämättä ole sitä kymmenen vuoden päästä työssäkäyvänä. Työväenluokkaiset alueet muuttuvat kyllä välillä keskiluokkaisiksi. Se johtuu myös siitä, että samoista ihmisistä, jotka aiemmin olivat työväenluokkaisia, tulee keskiluokkaisia. Ihmiset siis vaurastuvat.
Jos vauraiden muuttaminen köyhille alueille on huono asia, niin sitä on älykön mielestä myös se, että sinne ei muuteta. Samat ihmiset ovat huolissaan tismalleen päinvastaisesta ilmiöstä.
Tänäkin vuonna valtakunnan päälehdessä on ollut useita huolestuneita juttuja siitä kuinka maahanmuuttajat asuvat omilla huonomaineisemmilla asuma-alueillaan. Puhutaan slummiutumisesta.
Siinä ongelman ydin on juuri päinvastainen kuin gentrifikaatiossa. Alueelle ei muuta tarpeeksi keskiluokkaisia.
Kukaan ei tietenkään muista kysyä maahanmuuttajilta viihtyvätkö he helsinkiläisessä lähiössä esimerkiksi paremmin kuin siinä maassa, josta he ovat lähteneet.
Miksi ihmeessä maahanmuuttajille pitäisi tarjota heti parasta, kun sitä ei missään yhteiskuntajärjestelmässä voi tarjota suoraan muillekaan? Eikös se nyt ole hyvä, että heille tarjotaan parasta mihin meillä on varaa ja mahdollisuuksia.
Leikitään, että olemme kaikki luksusristeilijässä, joka purjehtii itämerellä. Kaikilla suomalaisilla on a-luokan hytit. Ja näinhän meillä onkin, sillä köyhin suomalainen pitkäaikaistyötön kuuluu maailman rikkaimpaan 14 prosenttiin.
Yhtäkkiä näemme merellä haaksirikkoutuneita pelastusveneissä. Meillä ei kuitenkaan ole yhtään a-luokan hyttiä vapaana.
Pitäisikö meidän nostaa nuo merihädässä olevat laivaamme, vaikka meillä ei olisikaan mahdollisuutta tarjota kaikille luksusluokan hyttiä? Vai olisiko parempi, että jättäisimme heidät hyiseen mereen, ihan vaan sen takia, ettemme pysty tarjoamaan heille tismalleen samaa elintasoa kuin jo laivassa olevilla?
Uskonpa, että haaksirikkoutuneet olisivat onnellisempia myös autokannen alapuolella olevista ö-luokan hyteistä kuin kylmästä merivedestä.